Hyppää sisältöön

Lehmirannan lomalla löytyi aina kaveri

Vakiopöytä odotti ruokailijoita. Seura oli taattua. Kuva: Vanamo Parkkinen

Matkasimme Lehmirannan Pelimanniviikoille (12. – 18.10.2026) kauniissa säässä ja värikylläisessä varsinaisuomalaisessa maisemassa. Tuttuun tapaan perillä meitä odotti tiivis ohjelma, josta huolehtivat sekä lehmirantalaiset vetäjät että meidän oma reipas porukkamme.

Soiton ja tanssin iloa

Pelimannit soittivat joka ilta tanssimusiikkia. Viikon kruunasi pelimannien juhlakonsertti. Olipa komeaa soittoa! Joukkoon oli saatu suloinen nuori soittajaneito, joka esitti myös soolona haitarille sopivan sävellyksen.

Juhlasalissa oli myös ”ohjelmalliset iltamat”, joissa vieraat saivat esittää ohjelmaa yksin tai yhdessä. Vieraista koottuun kööriin meistä osallistui Tarja.

Ulkoilua ja kisailuja

Ilman salliessa ulkoiltiin, yhdessä tai erikseen. Sylvi oli päättänyt kävellä uusien polviensa kunniaksi Varikattilan lenkin, joka kiertää Pirunpellon Ryssänuunin kautta. Samaan intoutui toinen porukka seuraavana päivänä täydentäen kierrostaan Eeron lenkillä. Kävellessä ehti jo tulla pilkkopimeää, joten saimme ihailla tähtien loistoa Kotalahden metsän yllä.

Hannu ohjasi meidän muiden auttaessa Boccia -peliä. Vapaa-ajanohjaaja Ritva Kynäkoski ei muistanutkaan pelin kulkua, mutta meiltähän ei pelin ohjeet pääse unohtumaan. TonkKumi-kisaan meiltä osallistuivat Vanamo naisten joukkueeseen sekä Hannu ja Matti miesten kisaan, josta Hannu vei voiton!

Levyraatiin oli tuomaristoon nimetty Vanamo. ”Klassikoita oli vaikea arvioida, mutta omaa mielipidettähän kysyttiinkin”, Vanamo tuumi nauraen jälkeen päin.

Perinteiset tietokisa ja kotailta

Kokoonnuimme omalla porukalla Järvisalissa, jossa Sylvi piti tietovisan. Kiperiin kysymyksiin vastaukset ”arvasivat ” (ei kun tiesivät) Matti ja Eila. He saivat yhteisen kiertopalkinnon, joka luovutetaan ensi vuonna kisan voittaneille.

Kota-ilta onnistui jälleen. Kuusijärven retkeltä ylijääneet makkarat käristyivät nuotion tulessa ja muutama laulu laulettiin yhdessä. Tunnelmaa ei haitannut edes pieni sade.

Oma pöytä ja seuraa tekemisiin

Huoneemme olivat mukavasti saman käytävän varrella. Koputus oveen oli merkki, että mennään esim. aamiaiselle. Pidettiin huolta, ettei kukaan jäänyt pois joukostamme, jos mukana tahtoi olla.

Ruoka oli ravitsevaa. Meille oli merkattu oma pöytä maisemaikkunoiden ääreltä, järvinäkymällä. Ruokailun jälkeen osa kävi pelaamassa biljardia, jolloin ruoka laski, eikä ollut niin ylensyömisen olo.

KIITOS MATKALLE OSALLISTUJILE! Kiitokset myös pelimanneille, Lehmirannalle ja Håkan Eriksson Transport Oy:n kuljettajaille Mikalle ja Bjarnelle. Teitte matkastamme ONNISTUNEEN!

Teksti: Vanamo Parkkinen ja Tuija Huhtamäki, Kuvat: Vanamo Parkkinen ja Jarmo Pitkäranta

Jaa tämä artikkeli